Muslimi ja terveydenhuolto

Islam ja muslimit ovat koko ajan tapetilla mediassa. Minulta on monesti kysytty onko terveydenhuoltoon liittyvää materiaalia saatavilla suomenkielellä. Ajattelin laittaa näin blogin muodossa näkyville tekemäni yhteenvedon aiheesta. Muistutan vielä kuitenkin siitä, että moniin asioihin löytyy useanlaista tulkintaa. Minun yhteenvetoni edustaa yhdenlaista näkemystä, eikä toisenlainen ole sen oikeampi tai väärempi. Olkaapa hyvät!

Islamin näkemys sairaudesta

Islamissa ajatellaan, että sairaus on koettelemus ihmisen elämänkaaressa. Näitä elämän koettelemuksia muslimi joutuu kohtaamaan siinä missä muutkin ihmiset. Sairaus saattaa olla koettelemus - uskonnollisessakin merkityksessä - myös sairaan perheelle, läheisille sekä yhteisölle, jossa muslimi elää.
Jumala (swt) koettelee ihmistä sairauden kautta. Eli voimme sanoa, että muslimin tulisi hyväksyä sairautensa ja koettaa selviytyä siitä mahdollisuuksiensa mukaan, sillä tämä on myös Jumalan (swt) palvelua. Islamilaisen ajattelun mukaan kaikella on tarkoitus, myös sairaudella. Muslimin tulisikin suhtautua sairauteensa nöyrästi ja kärsivällisyydellä. Sairaan omaisten ja läheisten tulisi tehdä sairausajasta mahdollisimman miellyttävä.

Islam kehottaa ihmistä elämään terveellisesti ja huolehtimaan itsestään kaikin tavoin. Sairautta tulee hoitaa. Ihmiselle on luotu kyky ajatella ja tämän avulla tehdä ja viedä eteenpäin kaikkea hyvää ja ihmiselle hyödyllistä; liittyy se sitten sairaanhoitoon tai muihin elämän asioihin. Islam kehottaa ihmistä myös tiedon hankintaan ja positiiviseen kehitykseen kaikilla elämän alueilla. Lääketiedettä ja hoitotiedettä siis tulisi kehittää ihmiselle hyödylliseen suuntaan, aina kuitenkin huomioonottaen islamilainen etiikka ja ajattelutapa.

Islam ei juurikaan aseta rajoituksia sairaanhoidolle, erot suomalaiseen käytäntöön syntyvät vain hoitotavoista.

Asioita, joita Islam ei hyväksy

Islamin mukaan sairaanhoidolla täytyy olla tarkoituksena vain parantaa elämää tai helpottaa sairauden kulkua.
Islam ei hyväksy kauneudenleikkauksia, eikä muita tapoja muuttaa ulkonäköään - mukaan lukien tatuoinnit, kulmakarvojen nyppimiset, hiusten värjääminen muulla kuin hennalla. Ihmisten tulisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja myös toisten tulisi hyväksyä hänet virheineen päivineen. Jumalan luoman muuttamiseen ei ihmisellä ole oikeutta. Tähän liittyy myös erityisesti sukupuolenvaihdosleikkaukset. Mikäli joku ei ole onnellinen Jumalan hänelle valitsemassa ulkokuoressa, myös tämä on Jumalan hänelle valitsema koettelemus. Islamissa ei puhuta "luonnolle tapahtuneesta erehdyksestä".

Asioita, jotka eivät ole suoranaisesti kiellettyjä, mutta niitä ei suositella kuin erityisissä tilanteissa on esimerkiksi ehkäisy. Ehkäisystä ollaan muslimien keskuudessa montaa mieltä, mutta on olemassa tiettyjä sääntöjä, joita voidaan yleistää. Islamissa ei tarvita ehkäisyä tai suojaa erilaisia sukupuolitauteja vastaan, sillä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei pitäisi olla. Mutta maailma on muuttunut ja kaikki muslimit eivät noudata islamia sen kirjaimen mukaan, joten on otettava huomioon nykytilanne ja toimittava sen mukaan.

Avioliitossa lasten saaminen tulisi olla luonnollinen asia, eikä sitä pitäisi estää millään keinoin. Jos kuitenkin raskaus olisi hengenvaarallinen naiselle tai jokin äidin sairaus vaarantaisi lapsen terveyden vakavasti raskauden aikana, ehkäisy on sallittu. Taloudelliset ja sosiaaliset seikat eivät saisi vaikutta ehkäisyn aloittamiseen. Taloudelliset seikat voivat vaikuttaa silloin, jos lasta odottaisi varma nälkä tai kuolema syntymänsä jälkeen perheen köyhyyden tähden.Perheen tulee kuitenkin itse ratkaista ehkäisyasiansa, sillä jokainen itse on vastuussa omista teoistaan ja elämästään eikä niihin pitäisi muiden puuttua.

Ehkäisy on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin raskaudenkeskeytys. Abortti on täysin islamin vastainen teko, paitsi jos on kyse äidin hengestä, sillä on tärkeämpää ettei jo olemassa olevan perheen äidin henki vaarannu. Mutta abortti on aina ääritapaus, joka on käytössä vain äärimmäisessä hädässä.

Hormonivalmisteista ollaan myös montaa mieltä. Onkin katsottava, mitä tarkoitusta varten hormonihoitoa annetaan. Jos esimerkiksi pyritään muuttamaan ihmisen sukupuolta hormonien avulla, on se Jumalan luoman muuttamista, joka on ehdottomasti kielletty. Jos sen sijaan vain lisätään oman hormonin tuotantoa tai annetaan sellaista hormonihoitoa, jota sairauden hoito vaatii, on se hyväksyttävää. Näissä tilanteissa tulisi keskustella potilaan kanssa, jotta tämä tietää mistä hoidossa on kysymys.

Hormonihoito on myös hyväksyttävä lapsettomuuden hoidossa. Myös koeputkihedelmöitys on sallittu, mikäli käytetään avioparin omaa munasolua ja siemennestettä. Sellaiset menetelmät, joissa käytetään vieraan ihmisen munasolua tai siemennestettä ovat kiellettyjä. Mikäli lapsettomuushoito ei auta, tulisi asia hyväksyä ja etsiä elämälle muuta sisältöä.

Adoptio hyväksytään Islamissa sillä ehdolla, että lapsi on tietoinen asemastaan. Heti kun hän vain ymmärtää on lapselle kerrottava, että hänet on otettu kasvatettavaksi, eivätkä vanhemmat ole hänen biologisia vanhempiaan. Perimysoikeutta hänellä ei ole muutoin kuin testamentin kautta. Jokaisen muslimin velvollisuutena on kuitenkin tehdä testamentti, sillä varsinkin länsimaiden lakien mukaan perhesuhteet saattavat olla lain kannalta hankalia.

Islam vaikuttaa länsimaisiin hoitomuotoihin

Enimmäkseen Islam ja länsimainen lääketiede ovat sopusoinnussa keskenään, ristiriitoja ei ole paljon. Lähinnä ihmetystä herättää se, ettei Islamissa hyväksytä vapaata sukupuolten välistä kontaktia. Tämä onkin ensimmäinen asia, joka yleensä tulee esille potilassuhteessa.

Islam ei hyväksy irrallisia sukupuolisuhteita ja jotta vältyttäisiin niihin johtavista tilanteista miehet ja naiset erotellaan tietyissä tapauksissa. Mies ja nainen, jotka eivät ole läheisessä sukulaissuhteessa keskenään eivät saisi olla kahden kesken läheisessä kanssakäymisessä. Erotteluun liittyy paljon kulttuurillisia vaihteluita, mutta yleensä muslimin toiveena on saada hoitajakseen samaa sukupuolta oleva henkilö. Hätätilanteissa ja muutoin vaikeasti järjestettävissä hoitotilanteissa on tässä kuitenkin jouston varaa. Erottelun sääntöä tulisi kuitenkin noudattaa niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Islam antaa muslimeille pukeutumissääntöjä, joita tulisi voida noudattaa myös sairaalaolosuhteissa. Tietysti on tilanteita, joissa on mukauduttava sairaalan vaatimuksiin, kuten kirurgiset toimenpiteet.

Vastaanotolla tai sairaalassa

Mikäli nainen tulee mieslääkärin vastaanotolle, hänellä tulisi olla seuralainen mukana. Jollei muuta seuralaista ole voisi olla hyvä tiedustella haluaako potilas naispuolisen hoitajan olevan paikalla. Yksin vieraan miehen kanssa jäänyt musliminainen saattaa myös olla liian ujo kertoakseen, miksi on vastaanotolle hakeutunut.
Sairaalassa potilaana olevalla muslimilla on muutamia erityisvaatimuksia: hänen tulisi voida harjoittaa uskontoaan ilman esteitä, mikä tarkoittaa että hänen täytyy pystyä suorittamaan päivittäiset rukouksensa; eikä sianlihaa, verituotteita ja alkoholia tulisi olla ravinnossa tai lääkityksessä. Nykyään on paljon lisäaineita, jotka ovat sikaperäisiä, näitä ei muslimin myöskään tule nauttia. Siksi muslimi sairaalassa ollessaan toivoo täysin kasvisruuan.

Muslimien toiveena on paljastaa kehostaan vain se osa, jota kulloinkin tutkitaan. Esimerkiksi synnytyksessä nainen usein haluaa pitää ylävartalonsa peitossa.
Päivittäiseen viiteen rukoushetkeen ei vaadita muuta kuin mahdollisuus puhdistautua ennen sitä - mikä vesipesu on mahdotonta, on myös mahdollista suorittaa rituaalinen puhdistautuminen ilman vettä - ja tieto oikeasta suunnasta sekä rauhallinen hetki. Potilaana oleva voi suorittaa rukouksensa paitsi normaalissa seisoma/polviasennossa, myös joko istualtaan tai jopa vuoteessa maaten. Rukoilevan henkilön täytyy antaa lausua rukouksensa loppuun keskeyttämättä, eikä hänen eteensä saa seistä.
Varsinkin naiset haluavat rukoilla rauhassa, kuten mikäli vain mahdollista olisi järjestettävä jokin rauhallinen huone - varastokin käy, wc taas ei - rukouksen suorittamista varten. Heti synnytyksen jälkeen rukouksia ei suoriteta.

Sianlihaa ei syödä missään muodossa, mutta kovin usein sitä löytyy yllättävistäkin paikoista: lisäaineista, kuten rasvahapot ja liivatteesta. Tämän lisäksi muslimien tulisi syödä oikein teurastettua lihaa, mutta nykyisin monet oppineet ovat antaneet ohjeeksi, että Suomen kaltaisissa maissa riittää, että teurastajan oletetaan olevan jonkun "Kirjojen kansasta", eli kristitty tai juutalainen. Tämä on kuitenkin erittäin henkilökohtainen valinta. Jotkut tyytyvät syömään vain kasvisruokaa tai kalaa, kun taas jotkut eivät ole kiinnostuneet tietämään syövätkö sianrasvaa lisäaineissa ja liivatteessa. Jokainen muslimi kuitenkin pitää huolta, ettei syö varsinaisesti sianlihaa, jotkut jopa sairastuvat syötyään sitä vahingossa. Potilas itse antaa ohjeet ruokavaliostaan.

Äidinmaitoon ja vastikkeisiin liittyy myös eräitä huomioon otettavia seikkoja. Muslimivauvoille ei pidä antaa toisen äidin maitoa, jollei lapsen terveys sitä ehdottomasti vaadi. Islamissa lapset, joita on imetetty saman äidin maidolla ovat sisaruksia keskenään. Ainakin teoriassa olisi siis mahdollista myöhemmässä elämässä, että sisarukset vahingossa avioituisivat, jos lapselle on annettu tuntemattoman luovuttajan maitoa.

Äidinmaidonvastikkeissa taas saattaa olla sianrasvaa, joka on kielletty. Islam kannustaa imettämään jopa kaksivuotiaaksi asti, muslimit ovat tienneet jo vuosisatoja äidinmaidon paremmuuden.

Kaikissa lapseen liittyvistä asioista tulee keskustella vanhempien kanssa, sillä paitsi Islamin mukaisia sääntöjä, voi perheellä olla myös omaan kulttuuriinsa liittyviä tapoja ja rajoituksia. Suurin osa Suomen muslimeista on alunperin ulkomaalaisia ja onkin huomioitavaa, että Islam on maahanmuuttajilla usein kulttuurillisesti värittynyt. Myös täysin maallistuneilla muslimeilla saattaa olla joitakin Islamiin liittyviä tapoja elämässään.

Islam ja lääkehoito

Islamilaisen ajattelun mukaan ihmiset pitäisi kehittää vain sairauden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Lääketeollisuuden kaupallisia periaatteita Islam ei hyväksy. Lääkkeiden raaka-aineiden tulisi mahdollisuuksien mukaan löytyä luonnosta.

Jotkut lääkeaineet saattavat sisältää siasta peräisin olevia rasvoja tai alkoholia, eikä näitä tulisi tarjota muslimeille. Esim. yskänlääkkeissä on usein alkoholia, mutta vastaava alkoholiton tuote on mahdollista löytää ja sitä tulee määrätä muslimipotilaalle. Mikäli kuitenkaan vastaavaa tuotetta ei ole, ei muslimilla ole oikeutta kieltäytyä hoidosta, mikäli hänen henkensä ilman sitä olisi vaarassa. Potilaalle pitää aina kertoa, mikäli hänelle aiotussa lääkkeessä on muslimeille kiellettyjä aineita.

Aiemmin, kun insuliini oli siasta eristetty, aiheutti sen käyttö jonkin verran ongelmia muslimeille. Nykyään on saatavilla kemiallisesti valmistettua insuliinia ja sitä tulisikin määrätä muslimipotilaille. Lääkärin tulee informoida potilasta insuliinin alkuperästä, jottei synny hoitoa vaarantavia epäselvyyksiä.

Potilaana osastolla

Henkilökunnan mielestä muslimipotilaan luona saattaa käydä huomattavan paljon vieraita. Tämä johtuu siitä, että muslimien velvollisuus on käydä katsomassa sairasta, oli hän sairaalassa tai kotona. Vieraiden tulee tietenkin kunnioittaa sairaalan vierastunteja sekä hoitohenkilökunnan toiveita vierailujen suhteen. Maahanmuuttajille saattaa suomalainen käytäntö kuitenkin olla outo, joten heille voi siitä kohteliaasi sanoa.

Potilaan omaiset ja ystävät voivat toimia hoitajien apuna potilaan tarpeiden ja toiveiden täyttämisessä. He voivat suorittaa joitakin perushoidollisia toimenpiteitä, kuten huolehtia intiimihygieniasta. Usein potilas mieluummin haluaisikin jonkun omaisensa näitä asioita tekemään. On parasta keskustella potilaan ja omaisten kanssa missä suhteessa omaiset voivat osallistua hoitoon.

On toivottavaa, että potilas saa suorittaa päivittäiset rukouksensa kykyjensä mukaan. Toivottavasti hoitajilla olisi sen verran aikaa, että voisivat auttaa potilasta tarvittaessa. Rukousten suorittamistapa riippuu potilaan kunnosta. Hoitohenkilökunnan on hyvä muistaa, että säännöllinen rukousten suorittaminen on tärkeää paitsi uskonnolliselta kannalta myös potilaan henkisen hyvinvoinnin vuoksi.

Olisi myös hyvä, jos sairaalan kirjastossa olisi saatavilla Koraani ja paikkakunnan oma rukousaikataulu. Näitä saa paikalliselta islamilaiselta yhdyskunnalta tai muulta yhteisöltä.

Esihoito ja muu sairaanhoito

Islam hyväksyy verensiirron ja verenluovutuksen. Islamin mukaista olisi, että muslimi voisi saada muslimin verta sukupuolensa mukaan. Tämä on täysin mahdotonta Suomessa ja muissa länsimaissa, ellei muslimeilla ole omaa veripankkia. Verensiirto ihmisen veriryhmän mukaan voidaan ja tulee tehdä aina kun potilaan tila niin vaatii. Islamissa tärkeintä on aina hengen säästäminen. Esimerkiksi vakavissa onnettomuustapauksissa on uhria autettava kaikin keinoin. Myös muslimien tulee luovuttaa verta, jotta sitä saisivat ne muslimit joille se on elintärkeää.

Elinsiirrot eivät ole kiellettyjä Islamissa. Toivottavaa olisi tietysti, että siirre olisi peräisin muslimilta, mutta tärkeintä on taas potilaan henki. Muslimin ei pitäisi mielellään luovuttaa elimiään ei-muslimeille, mutta päätöksen tekee kukin itse. Sairaan ihmisen auttaminen elinsiirrolla on hyväksyttävä asia. Islamin mukaan elämää tulee vaalia kaikin Islamin sallimin keinoin. Muslimi voi tehdä elintenluovutustestamentin tai luovuttaa jonkin elimen, kuten munuaisen, jo elinaikanaan. Elinaikana luovutettu elin pitäisi mennä muslimille

Elämän ylläpitämisestä hengityskoneessa jakaa muslimien mielipiteitä. Eräiden oppineiden mielestä keinotekoinen elämän ylläpitäminen on turhaa, jos ihmisellä ei ole kykyä parantaa sairasta vaan kuolema on väistämätön. Toiset taas ajattelevat, että ihmiselämää ei voi edes ylläpitää koneiden avulla, vaan ihminen kuolee kun hänen aikansa on; jos ihmisen tarkoitus on elää, se voi tapahtua myös koneessa. Jumalalla on kaikelle tarkoitus.

Ympärileikkaus

Islamin mukaan pojat on ympärileikattava. Suomessa tämän toteuttaminen on ollut hankalaa ja kallista. Muslimit ovat olleet pieni vähemmistö, eivätkä ole pystyneet vaikuttamaan asiaan. Nykyisin ympärileikkaus on melkein aina suoritettava yksityisesti ja hinta vaihtelee. Muslimiperheen toiveena on tietysti, että leikkauksen suorittaa islaminuskoinen lääkäri kohtuuhinnalla, mutta Suomessa tähän taitaa olla vielä pitkä matka.

Terveydellisistä syistä tehdään ympärileikkauksia myös yleisissä sairaaloissa. Joissakin kunnissa on nykyisin mahdollista uskonnollisista syistä, mutta jonotusaika on pitkä.

Islaminuskoisten pakolaisten ja maahanmuuttajien määrän lisääntyessä sosiaali- ja terveysviranomaiset joutuvat kohtaamaan ympärileikkauskysymyksen yhä useammin ja luultavasti tekemään yhtenäisiä päätöksiä sitä koskien lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä pakolaisten ja maahanmuuttajien välejä kiristää joissakin kunnissa se, että pakolaisilla on mahdollisuus julkisen sektorin ympärileikkaukseen kun taas maahanmuuttajilla ei ole.

Islamista ei löydy naisten ympärileikkausta puoltavia opetuksia. Tämä asia on kuitenkin eritäin arkaluontoinen ja kulttuurisidonnainen. Oikean Islamin opettaminen naisille voi auttaa lopettamaan uskonnon nimissä tehdyn naisten silpomisen. Naisten ympärileikkauksia ei Suomessa suoriteta.

Islamin käsitys vanhusten hoidosta

Islamin mukaan lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan heidän ollessa vanhoja. Erityisesti tämä koskee perheen poikia tai muita miespuolisia sukulaisia. Muslimit hoitavat yleensä vanhukset kotona, joten heitä näkee harvoin vanhainkodeissa. Jopa sairaille ja huonokuntoisille vanhuksille pyritään luomaan mahdollisuus elää jäljellä oleva elämänsä läheistensä ja tuttavien parissa.

Jos vanhus kuitenkin tarvitsee sairaalahoitoa, on hänen tukenaan yleensä joku omainen. Islamissa vanhempia kunnioitetaan erittäin paljon sen vuoksi mitä nämä ovat lastensa eteen tehneet, ja kun vanhemmat vuorostaan tarvitsevat apua jokapäiväisessä elämässään on lasten sitä tarjottava. Tämän vuoksi erityisesti vanhuksen ollessa sairaalassa, hänen luonaan luultavasti on joku lähes koko ajan. Varsinkin alkuperältään ei-suomalaisten muslimien on vaikea käsittää suomalaista tapaa hoitaa vanhuksia.

Elämän yksi osa on kuolema

Kuolema on hyvin luonnollinen asia Islamissa. Se on maallisen elämän päätepysäkki, jonka jälkeen ihminen siirtyy maailmasta toiseen tilaan. Islamissa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään.

Kuolevan potilaan luona on mikäli on mahdollista, joku läheinen häntä tukemassa ja lukemassa Koraania.

Kuolevan viimeisten sanojen tulisi olla uskontunnustus - ashadu annaa laa ilaha il-Allah wa ashadu anna Muhammadan rasul-Allah. Islamin mukaan sielun jättäessä ruumiin ihmisen fyysiset toiminnot loppuvat ja hän päättää elämänsä tässä maailmassa.

Vainajan valmistaminen hautaan poikkeaa jonkin verran länsimaisesta. Ennen kuin vainajalle tehdään mitään, tulisi ottaa yhteyttä omaisiin, jotta nämä voivat antaa tarkempia ohjeita vainajan valmisteluista. Lähes aina kuitenkin valmistelut suorittaa vainajan omainen tai joku muu muslimi. Vainaja pestään islamilaisen rituaalin mukaan. Pesun suorittajaksi pitäisi saada vainajan kanssa samaa sukupuolta oleva muslimi. Mikäli vainajan omaiset ovat estyneitä, täytyy ottaa yhteys paikalliseen islamilaiseen yhdyskuntaan.

Muslimit toivovat mahdollisimman nopeaa hautausta. Arkku ei kuulu islamilaiseen hautaustapaan; vainaja kääritään käärinliinoihin. Ihminen ei tarvitse arkkua tai mitään muutakaan mukaansa hautaan, kaiken tulisi olla yksinkertaista ja korutonta. Yleensä ennen hautausta vainaja kuljetetaan moskeijaan, jossa hänen puolestaan rukoillaan. Vainaja haudataan ilman suurta seremonioita, aina muslimien hautausmaalle.

Ruumiinavausta ei tulisi suorittaa ilman pätevää syytä. Jos kuolinsyy tiedetään ilman avaustakin, niin sitä ei tulisi tehdä. Ruumiinavaus on sallittu, mikäli epäillään rikosta tai halutaan tutkia sairautta, johon ihminen on kuollut. Toivottavaa on, että vainajan ulkoasu ja elimet palautetaan ennalleen ennen hautausta.

Vainajaa tulee kohdella kunnioittavasti ja ottaa huomioon muslimien toiveet vainajan valmistelusta.

Viisaus tyhjässä kädessä

Muistatteko legendaksi muodostuneet Karate Kid-leffat? Voi kuinka niitä katsottiin aikanaan ja ihailtiin miten hyvä kaveri voitti pahikset viisaudella ja vilpittömällä kiinalaisella ideologialla. Karaten opit kiinnostivat minua siinä määrin, että harrastin sitä jonkun vuoden.

Olin 15 vuotias kun ensimmäisen kerran uskalsin lähteä tatamille koulukaverini vanavedessä. Jokailtaiset harjoitukset veivät mennessään. Opin karaten opetuksia, sitkeyttä, keskittymiskykyä ja ottamaan fyysistä kontaktia toiseen ihmiseen ottelumielellä. Olin niin innoissani ja rakastin niitä rääkkejä, mitä harjoitusten alussa ja lopussa kutsutaan alku- ja loppuverryttelyiksi. Raskaampia harjoituksia ei löydä edes aerobicistä.

Sitten elämässäni tapahtui asioita, joiden takia jouduin jättämään karateharrastukseni. Opiskelut veivät aikani ja perhe vaati omansa. Käännyin muslimiksi ja ajattelin, että eihän musliminaisen ole sopivaa nyt tuolla tavalla heilua ja otella miesten kanssa. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan minua, koska tykkäsin vaativasta ja antoisasta harrastuksestani.

Uusi versio Karate Kid-leffasta on parhaillaan elokuvateattereissa Suomessa. Kävin katsomassa sen. Tiesin mitä odottaa, mutta sisältö yllätti minut täysin. Kiinalainen viisaus itsepuolustuksen takana on kunnoitusta herättävää. Karatehan ei ole Kiinasta lähtöisin, vaan Japanista. Leffassa näytettiinkin Kung-Fu'ta eikä nimenmukaisesti karatea. Jokainen torjunta, minkä näin leffassa kasvatti haluani olla täydellisen keskittymisen keskipisteessä. Ja tarkoituksena todellakin itsepuolustus, keskittyminen, kehon hallinta, rauha...

Niin, rauha! Yhtäkkiä tajuan, että islam on antanut sitä samaa minulle kaikki nämä vuodet, mitä koin saavani karateharjoitusten keskittymisestä tai oikeastaan sen tuomasta harmoonisesta tunteesta. Sitä on vaikea selittää. Rukouksessa täytyy keskittyä ja suunnata ajatukset Jumalaan. Paasto opettaa itsekuria, mitä myös karate opettaa.

Onko siis niin, että karatella olisi jokin uskonnollinen perspektiivi? Ei minun silmissäni, mutta ehkä kiinalaisille. Mietin miten musliminainen ja karate saadaan samaan pakettiin. En näe siinä mitään erikoista. Ehkä sillä on etunsa, että keskittyminen ja itsekuri ovat olleet tavoitteinani jo monta vuotta tähän astikin. Ehkä kuulette vielä minusta - Suomen ensimmäinen naismuslimikarateka.

Lopuksi vähän ennakkoluuloja rikkomaan iranilaisista nasipoliiseista hauska video, missä he treenaavat. Monetko turvallisuusriskit he rikkovat suomalaisten näkökulmasta?

Musubileet 2010

Ramadanin alussa kerroin miten kuukauden tunnelmat ovat satumaiset. Nyt satu loppui haikeissa tunnelmissa. Vuosittaista kohokohtaa saa taas odottaa 11 kuukautta. Juhlapäivä eli Eid-al-Fitr kruunasi hienon kuukauden.  Kerron hiukan mitä juhlapäivän aattona ja juhlapäivänä tapahtuikaan.

Viime keskiviikkona oli siis ramadanin 29. päivä. Sinä iltana odoteltiin kärsimättömänä tietoa uudesta kuusta. Ei vielä...YES!!! Paastotaan siis täydet 30 päivää. Se tiesi minulle enemän aikaa valmistautua juhlaan. Olin tullut iltavuorosta töistä kymmenen maissa. Lapset olivat pois kotoa, joten sain kaikessa rauhassa siivota, leipoa, koristella kotia ja silittää juhlavaatteet. Laitoin tuulemaan innokkain mielin. Juhla on vain kerran vuodessa, ilo irti valmisteluistakin siis.

Seuraavan päivän paasto eli ramadanin viimeinen päivä oli kaikkein vaikein minulle. Olin töissä illan ja sain tsempata itseäni moneen kertaan. Mieli oli ristiriitainen. Vaikka nautin ramadanista, nautin myös ajatuksesta arkirytmin palautumisesta. Iloisen haikeana rikoin viimeisen paastopäiväni: pieni pyyntörukous ramadanin hyväksymiseksi, taatelit ja maito. Siinäkö se oli? Pelätyt 30 päivää menivät kuin hujauksessa. Paaston rikkominen töissä ei oikein tuo arvokasta tunnelmaa, mutta todistaa mainiosti uskonnonharjoittamisen ja arjen sovittamisesta yhteen. Työkaverit ihmettelivät miksi laitoin kahvin porisemaan illalla. :) Eivät aina muista meidän toisinajattelijoiden tempauksia. Kun kerroin ramadanin viimeisestä päivästä, sain onnitteluja osakseni.

Illalla kotona nukkumaan meneminen oli jännittävää. Aamulla herättäisiin juhlatunnelmissa. Kuin lapsena ennen jouluaattoa. Tiesi että huomenna tulee joulupukki, saisi jouluaterian ja lahjoja... Aamulla herättiin jännittyneinä, mahassa kipristeli. Suihkujen, aamupalan ja tälläytymisten jälkeen lähdettiin kohti juhlapaikkaa.



Tällä kerralla oltiin Leaf Areenalla täällä Turussa. Paikka oli oikein miellyttävä, vaikka eihän se mikään juhlapaikka oikeasti olekaan... Paikka toimii urheilutilana, mutta pilliin puhaltamisen sijaan tuona päivänä kuului vain iloista puheensorinaa, onnitteluja ja ylistyskommentteja sekä tietysti juhlarukous.

Juhlapaikalle vyöryi hiljalleen väkeä mitä hienoimmissa juhlavaatteissa. Jo parkkipaikalta lähtien kättelyt, halaukset ja poskipusuttelut olivat päivän tärkeintä antia. Miten arvokkaalta tuo päivä tuntuikaan. Ihana päivä, ihanat ihmiset paikalla jakamassa juhlaa kanssani.

Sekä miehet että naiset odottelivat iloisina yhteisrukouksen alkamista tervehtien tuttavia ja toivotellen siunattua juhlapäivää. Ennen rukousta kerättiin vielä viimeisiä hyväntekeväisyyslahjoituksia. Satojen siskojen ja veljien yhteisrukous herkistää mielen jo pelkällä massallaan. Kaikki vierekkäin suorissa rukousriveissä, kylki kyljessä tasa-arvoisina Luojan edessä. Allahu Akbar... Mielen valtaa rauha ja nöyryys, helpotus ja toivo. Kyyneleet valuvat poskillani kun lopetan rukoukseni kiitollisuudesta. On etuoikeus kuulua tähän joukkoon!

Rukouksen jälkeen ihmiset jatkoivat onnitteluhalauksia ja jakoivat onnentoivotuksia. Itse muistelin samanlaista juhlaa 18 vuotta sitten. Minut otettiin vastaan avosylin pieneen yhteisöön Oulussa asuessani. Silloin tunsin tulleeni omieni joukkoon, minusta kuoriutui muslimi... Olen siis aikusikään päässyt muslimi juuri eid-päivänä :)

Osa ihmisistä jäi kahvilaan seurustelemaan ja viettämään aikaa. Jotkut olivat tulleet juhlapaikalle töistä, joillakin matka jatkui takaisin töihin. Itse jäin hetkeksi kahvilaan muutaman ystävän kanssa. Kahvila ei varmaan ikinä ole ollut niin täynnä kuin tuolloin.

Osa muslimeista oli  mennyt moskeijalle kahvittelemaan ja nauttimaan juhlapäivästä. Aamupala oli jäänyt niukaksi, joten matkani jatkui lasten kanssa syömään. Perinteeksi muodostunut tapamme on ollut mennä Raxiin nauttimaan seisovanpöydän antimista. Niin teimme myös tänä vuonna. Juhlapäivänä ei pidä viettää aikaa kattiloiden äärellä, vaan nauttia valmiista. Kohokohtana oli lapsille jäätelön tursottaminen itse jäätelökoneesta, mistä riitti huvitusta kaikille...siis minullekin :)

Iltapäivä jatkui kotona rauhoittuen ja herkutellen. Lapset saivat lahjansa. Pitkät paastopäivät ja lyhyeksi jääneet unet verottivat ,joten oli pienten torkkujen aika. Illalla laitoimme kahvipöydän koreaksi ja nautimme suussasulavista herkuista...joita kyllä napsimme pitkin iltaa kukin vuorollaan. Niin oli ramadan ja eidjuhla 2010 loppumaisillaan. Ensi vuoteen, jos Luoja suo!

Ilon päivä Eid-al-Fitr

Kello oli hiukan yli kahdeksan illalla. Taatelit ja maito katkaisivat tämän vuoden viimeisen paastopäivän. Haikea mieli, sadun viimeisellä sivulla häämöttää loppu. Mieli on myös iloinen siitä, että pysyin vahvana itsekurissani ja pääsin taas hiukan lähemmäs islamin perimmäistä ajatusta. 11 kuukauden päästä, jos Luoja suo, saan uuden mahdollisuuteni. Tästä on hyvä jatkaa vuotta eteen päin.

Ramadan-kuukauden alussa 30 päivän urakka tuntui pitkältä ja raskaalta, mutta jälkeen päin voin todeta, että aika lensi siivillä. Niin myös elämä kokonaisuudessaan, kun tarkemmin ajattelee. Ramadanin ajatuksia voi elävöittää vuoden jokaisena päivänä. Ei se sen kummallisempaa ole, kuin keskittyä hetkeksi kiireisen arkirumban keskellä miettimään elämän tarkoitusta ja muistuttaa itseään mikä täällä onkaan tärkeintä.

Koti on siivottu juhlistamaan kuukauden loppumista. Kakut on leivottu, juhlavaatteet odottavat silitettyinä, koti koristeltuna ja lahjat valmiina lapsille. On juhlan aika. Niin kuin lapsena odotin joulua, odotan nytkin juhlapäivän aamua ja nautin tunnelmasta. Tänä päivänä saan lahjani ramadanin onnistumisesta. Lapsuudenkodissani tuoksui piparit ja yön yli kypsynyt kinkku, kun heräsin jouluaattona. Tuoksut ovat nyt erilaiset, mutta tunnelma samanlainen. Kuin lapsena...

Iloista ja mukavaa juhlapäivää kaikille maailman muslimeille! Eid Mubarak!



Suositun laulajan Sami Yusufin Eid-laulu, "Eid song"

Ramadanin pehmeä sydän

Turussa, 20. Ramadan 1431 A. H.

Ramadan-kuukaudesta on enää jäljellä viimeiset kymmenen päivää. On kuin pelkäisi pitkään odotetun vieraan poislähtöä jo valmiiksi surren. Kuukausi on opettanut jotain, koska olo tuntuu niin hyvälle saadessani jakaa tämän kokemuksen miljoonien muiden muslimien kanssa. Olen saanut Teistä valtavasti henkistä tukea vain tiedostamalla sen faktan, että jokainen 'hunnutettu kummajainen' ja 'partasuinen mekkomies' on paastonnut kanssani kaikkina näinä päivinä, katkaissut paastonsa auringon laskiessa ja rukoillut rukouksensa samoihin aikoihin kanssani. Ei se mitään vaikka se kaikki onkin ollut vain omaa illuusiotani, mielikuvilla on näet erittäin voimakas vaikutus, niin hyvässä kuin pahassakin. Päällimäinen ajatus on rauha... Nimenomaa sisäinen rauha.

Ymmärrän, että jotain on liikahtanut sisälläni näiden viikkojen aikana. Maailman auttaminen tuntuu jälleen kovin tärkeälle. Ikinä muiden hätä ei ole ollut vähäpätöinen asia. Olen lähinnä työntänyt ajatukset pois mielestäni turhautuneena siitä tiedostetusta asiasta, että koko maailmaa en voi pelastaa. Joskus ajattelin repeäväni joka suuntaan, mutta sen suhteen olen jo lannistettu aika päivää sitten. Voin tehdä päivän-hyviä-tekoja, laittaa roposen avustuspönttöihin, rukoilla hätääkärsivien puolesta, boikotoida israelilaisia ja heitä tukevien firmojen tuotteita jne. Kun yksi asia tuntuu korjaantuvan tilalle tulee kymmenen uutta asiaa, mitkä vaatisivat paneutumista ja apua tavalla tai toisella. Tuntuu loppumattomalta taistelulta.

Epävakaiden maailmanlaajuisten tilanteiden keskellä ajattelen omaa elämääni. Miten hyvin asiat ovatkaan. Ja siitä huolimatta aina tuntuu olevan jotain vialla. Ympärilläni on seinät ja pääni päällä katto, ei tarvitse nukkua pahvilaatikossa. Puhdas vesi juoksee hanasta halutessani lämpimänä ja talvella varpaat pysyvät lämpiminä. Kerjuureissuja ei tarvita, eikä nukkumaanmenoa tarvitse pelätä mahdollisten pommi-iskujen ja raiskausten takia. Kunpa oppisin olemaan vähemmän itsekäs ja ylpeä. Minä maan matonen, joka opetettiin kulkemaan nöyränä, ottamaan vastaan mitä elämä antaa. Opinko läksyni, jos näen muiden isommat ongelmat, hädän ja ahdingon? Olenko siis uskossani vajaa, jos tiedän mitä haluan elämältä ja lähden sitä tavoittelemaan? Monia ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia risteilee rasvaisessa aivokudoksessani.

Ihana kuukausi siis käynnissä, upeat kokemukset eletty, kiitollinen mieli, mutta miksi olo on osaltaan myös murheellinen ja epätoivoinen? Olen muslimi, epätoivohan on epäuskoa, ei niin saa tuntea. Entä jos epätoivon tunteet iskevät, ei niille voi mitään. Olen vain ihminen, erehtyväinen ja tunteellinen nainen. Joskus tunteet ottavat vallan. Joku viisas on sanonut, että "et muista ennen pitkää, mitä joku on sinulle sanonut tai näyttänyt, mutta muistat aina mitä hän antoi sinun tuntea". Ramadanin aikana muslimit keskittyvät puhdistamaan sydämensä kaikesta turhasta, sydämestä tulee pehmeä. Ruosteinen sydän on taas kiillotettu loistamaan ja vastaanottamaan viisaita ja hyödyllisiä asioita. Sydän reagoi nopeammin ja voimakkaammin. Auttaminen, myötätunto, rakkaus, sääli, katumus, kiitollisuus...kaikki tunteet ovat niin kirkkaina rinnassa ja mielessäni. Voisi kuvitella, että se on hyvä asia. Tunnen, että jotkut asiat tuovat kyyneleet silmiini, sillä joku osa sydämestäni on juuri avautunut, olen antanut tunteille luvan tulla ulos. Patoumat on hyvä purkaa sisimmästä, ne vievät turhaa kallisarvoista kovalevytilaa. On asioita, joista täytyy uskaltaa luopua ja olla rohkea.

Patoumien avaaminen opettaa meille jotain elämästä, mikä on kallisarvoista. Se opettaa meille mikä on tärkeintä elämässä, kuka seisoo vierellä tuulisina hetkinä kun kaikki muu on mennyttä ja olet alaston elämän raakuuden edessä. Se opettaa myös Kenen puoleen kääntyä apua pyytämään. Ei elämä anna aina sitä mitä haluaa, eikä sitä aina voi hyväksyä, mutta se läksy minun täytyy oppia nöyrryttääkseni sydämeni taas pehmeäksi. Pehmeä sydän on elävä sydän! Mitä minä kuolleella ja kovalla sydämellä tekisin?

Eräs koskettavimmista ajatuksista mitä olen kuullut, mutta ymmärtänyt vasta viime aikoina ja alkanut elää sen mukaan: 'Elämä on joko uskomaton seikkailu tai ei yhtään mitään'.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tällä kertaa nämä kolme kappaletta kertovat enemmän... Kaikki liittyvät osaltaan ramadaniin, osaatko yhdistää miten?

Kaunis kappale Muhammedista.



Zain Bhika: Muhammed


Koskettava stoori orvoista lapsista



Zain Bhika: Orphan Child


Maailman yhdistävä biisi, ideaalista ajatuksesta.

Zain Bhika: Our World

Kahdeksan moskeijan lauantai Lontoossa

Jos on satojen moskeijoiden maassa, ei voi olla käymättä edes yhdessä niistä. Entäpä jos tutustuu yhden päivän aikana kahdeksaan eri moskeijaan, siinäpä vasta elämystä kerrakseen. Ramadan on uskonnollisen elämän syventämistä ja puhdistamista joten moskeija-teema sopii hyvin siihen kontekstiin.

Olin tullut Lontooseen varta vasten tutkimaan muslimien mahdollisuuksia, tarjolla olevia islamilaisia tapahtumia, moskeijoita ja tietysti tapaamaan pitkäaikaista ystävääni ja hänen perhettään. Kaikki muu oli jo käyty läpi, niinpä sieluani poltteli jo päästä kupolien ja minareettien läheisyyteen, tuntea rukouksen voima, kun satapäinen muslimijoukko yhteen ääneen kumauttaa ilmoille imaamin Koraanin resitoinnin jälkeen "aa-miin". Kylmät väreet vain menevät selässäni sen vaikutuksesta. Olen osa tätä suurta perhettä kaikkine virheineni ja hyveineni. Ketään ei ajeta pois, vaan täällä toteutuu käytännössä yksi islamin kauneimmista ajatuksista yhteisöllisyydestä, sisaruudesta ja veljeydestä.

King Fahad Mosque

Ramadanin neljäntenä päivänä päätin lähteä tekemään kierrokseni Lontoon moskeijoihin. Suunnistin ystäväni kanssa ensimmäisenä samaan moskeijaan, missä olin edellisenä iltana käynyt rukoilemassa erityisiä paastonajan rukouksia, joita kutsutaan tarawih-rukouksiksi. Länsi-Lontoossa sijaitseva King Fahad Mosque on enimmäkseen saudi-arabialaisten käyttämä. Se toimii koulun yhteydessä ja on normaalisti käytössä koululaisia ajatellen. Moskeija oli siisti, mutta aivan liian pieni ramadanin aikana. Naiset olivat sullottuina miesten tilaa puolet pienempään paikkaan, parvelle miesten päälle. Tunnelma oli lämmin ja harras.

Sen jälkeen ajoimme Actoniin katsomaan kahta moskeijaa: An-Nur Mosque ja Al-Manar Mosque. Näissä moskeijoissa käy enimmäkseen pakistanilaisia. Molemmat moskeijat olivat aamupäivällä kiinni, mikä oli minusta hassua näin ramadanin aikana. Al-Manar oli remontissa, joten ulkopuoli oli mitäänsanomaton. Erikoisinta ja ihailtavaa oli se, että toisen moskeijan edessä pihalla oli kaksi "vaatepankkia", minne ihmiset saivat tuoda ylimääräiset tavaransa lahjoituksena hyväntekeväisyyteen. Tämän idean olivat keksineet Islamic Relief ja Salvation Youth Trust. Mikä mahtava idea, WAU! An-Nur moskeijassa on kuulema aktiivista toimintaa muutenkin. Suomeenkin täytyy ehdottomasti saada muslimeiden omia keräyspisteitä. Ei luulisi olevan niin vaikeaa.

An-Nur moskeija Actonissa

Hyväntekeväisyyslootat

Ladbroke Grove's Mosque

Ladbroke Grove's Mosque sijaitsi lähellä Portobellon markkinapaikkaa, joten samaan syssyyn sain napattua tuliaisia, ennen kuin kiirehdimme rukoilemaan päivärukousta. Tästä moskeijasta oikein huokui aktiivisuus ja rauhallinen yhteishenki. Rukouksen jälkeen tarjolla oli luento terveyteen ja paastoamiseen liittyvistä asioista, josta kuulimme vain osan, koska seuraava moskeija kutsui jo voimakkaasti luokseen. Moskeijatyöntekijä esitteli meille paikkoja ylpeänä kertoen toiminnasta ja tiloista, mikä oli minusta ilahduttavaa. Moskeija oli erittäin puhdas, vaikka joka ilta paastoa tuli katkaisemaan kymmeniä ellei satoja ihmisiä. Hieno esimerkki puhtaudesta!

Suuresti odottamani paikka oli juuri se moskeija, missä Yusuf Islam (Cat Stevens) oli kääntynyt muslimiksi eli London Central Mosque  mikä sijaitsee Regent's Parkin kupeessa.

Moskeijan lähellä oli Kuningatar Elisabethin puutarhaa japanilaisine puutarhoineen. Siellä oli varsin viehättävä tunnelma. Sivuhuomautuksena jännä juttu, moskeijalle johtaneella kadulla (Baker Street) oli myös Sherlock Holmesin museo :)

London Central Mosque

Tässä moskeijassa minua oli odottamassa, ta-daa... moskeija-oppaani Antti sekä hänen intialainen ystävänsä. Lähdimme kiertämään Regent's Parkin moskeijaa.

Moskeija oli erittäin upea ja näyttävä rakennus kupoleineen ja minareetteineen. Rakennuksessa oli myös kirjakauppa, kirjasto ja ravintola. Paikka näytti toimivalta ja yliopistomaiselta. Tunsin kuinka rakennus piti sisällään pitkää salaperäistä historiaansa.

Osallistuimme joka lauantaiselle luennolle missä luennoitiin yllätys yllätys: ramadanista. ;) Sain tilaisuuden rukoilla iltapäivärukoksen tässä paikassa ja kuulla taas erilaisen tyylin resitoida Koraania. Kuinka mielenkiintoista! Upea fiilis! Antille tämä on tietysti arkipäivää...huoh... Antti oli hommannut minullekin viikottaisen muslimien lehden, The Muslim News, mikä oli taas kerran jotain aivan ainutlaatuista tällaiselle suppeista piireistä tulevalle suomalaiselle muslimille.

Bussi vei meidät jonkin matkan päähän, mistä jatkoimme matkaamme kanaalin vartta pitkin kävellen englantilaista arkkitehtuuria ja kanaaliveneitä ihaillen. Paikka oli erittäin romanttinen varsinkin lauantaisena kesäiltana. Ei ihme, että sen varrella vietettiin tuona kauniina kesäiltana kaksia häitä.

King Suleimaniye Mosque

Saavuimme määränpäähän turkkilaiseen moskeijaan, King Suleimaniye Mosque, vaikka välillä näytti siltä, että intialainen ystävämme meinasi hyytyä matkalle ;) Suomalainen sisu todistettiin taas kerran todeksi :) Moskeija oli varsin näyttävä ulkoapäin: kupoli ja näyttävä minareetti. Seiniä koristi mosaiikkitaide turkkilaiseen tapaan.

Sisältä moskeija oli myös näyttävä, mutta hiukan arvoitukseksi jäi kuinka paljon moskeija oli käytössä. Pohjakerroksessa oli keittiö ja ruokailutilat, ensimmäisessä kerroksessa miesten rukoustila ja toisessa kerroksessa parvella naisten rukoustila. Naisten tilan yhteydessä oli luokkahuoneita, missä pidettiin ilmeisesti Koraanikoulua.

Oli auringonlaskun aika, minkä myötä myös paaston katkaisun aika. Meillä kaikilla oli nyt ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua turkkilaisen moskeijan iftarille, mikä tarkoittaa illallista paastopäivän jälkeen. Oli hyvä että Antti ystävineen pääsi mukanani kokemaan jotain erilaista, etteivät rutinoituisi vain lähimoskeijansa antiin. :)

Tarjolla oli mintulle maistuvaa jogurttikeittoa, riisiä, lihakastiketta, salaattia, mehutetroja, vesipulloja, teetä ja baklawaa (turkkilainen leivonnainen joka vei kielen mennessään). Naisia oli vain kourallinen ja hekin turkkilaisia, mutta lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Tulkkinani toimi 6-vuotias tyttö. Miehiä oli jonkin verran enemmän, mutta moskeijan aktiivisuus jäi todellakin arvoitukseksi. Moskeija oli aivan liian iso tälle porukalle käytettäväksi.

Bricklane Jamme Mosque

Iftarin jälkeen kiitimme ja lähdimme kohti vielä yhtä moskeijaa...tai niin luulin, että yhtä vain. Mutta bussissa ollessamme, Antille muistui mieleen vielä eräs toinenkin matkan varrella oleva moskeija, mikä minun pitäisi nähdä. Antti ryntäsi bussista yhtäkkiä salamana ulos, joten hätäisesti pomppasimme intialaisen seuralaisen kanssa perään ja niin mimmiä taas vietiin kohti yhtä mystistä rakennusta. Olimme kuuluisalla Brick Lanella. Paikka oli siis Bricklane Jamme Mosque. Moskeijarakennus oli vanha punainen tiilirakennus, mutta minareetti oli upeaakin upeampi. Metallinen pyöreä torni, jonka varressa olevista rei'istä loisti valkoista, punaista ja vihreää valoa. Minareetin huippua koristi valoa loistava kuunsirppi. Kerrassaan upea! Moskeijalla oli mielenkiintoinen historia, sillä se oli toiminut kirkkona, synagoogana ja nyt moskeijana. Itseasiassa monet Lontoon moskeijat sijaitsivat lähellä kirkkoja ja synagoogia, eikä se ole ongelma eikä mikään, vaikka media tällaista viholliskuvaa syöttääkin. Kaikki elävät rauhassa rinnakkain, kuten kuuluu! Shalom, salam, peace!

The East London Mosque

Kello oli jo niin paljon, että oli yörukouksen aika. Kiirehdimme siis viimeiselle moskeijakierrokseni etapille eli Itä-Lontoossa sijaitsevalle moskeijalle, The East London Mosque,  mikä sijaitsi aivan Antin ja hänen intialaisen ystävänsä asunnon kupeessa. Miten onnekas saa olla, että moskeija on aivan kulman takana. Oi oi miten mahtava etuoikeus, toivotaan että miehet ymmärtävät itse onnekkaan tilanteensa :) Rakennus oli laaja ja nyt käytössä oli myös aivan seinänaapurissa toimiva London Muslim Centre, missä oli poikkeuksellisesti naisten rukoustila ramadanin takia. Paikka oli todellakin täynnä viimeistä rukouspaikkaa myöten. Moskeijan sisäpuolta en päässyt siis näkemään erityisjärjestelyiden takia. Tämä moskeija on kuulema myös erittäin aktiivinen läpi vuoden ja se järjestää paljon tapahtumia myös laajemmalle yleisölle eikä ainoastaan muslimeille. Ramadanin aikana moskeija tarjoaa iftarin eli illallisen lähes 600 paastoajalle. Rakennuksen takana oli valmistumassa uusi musliminaisille tarkoitettu rakennus, mikä tulee olemaan Euroopan suurin naisten tila. Hienoa Englanti tästä musliminaisten huomioimisesta!

London Muslim Centre

Päivä oli unohtumaton kaikin puolin. Kuin olisi kävellyt sadun keskellä taas kerran. Suuret kiitokset tästä satumaisesta lauantaista ystävilleni Englantiin, jotka mahdollistitte tämän kaiken minulle.

Thank you so much!

Suuret kiitokset!

Arvostakaa mitä teillä siellä Englannissa on. Ottakaa ilo ja hyöty irti siitä kaikesta ja jakakaa sitä meillekin Suomeen!

PS. Kiitos Apple ja i-Phone :)